Vihkipaikkana voi toimia melkeinpä mikä tahansa. Tietysti riippuu hieman papista mutta osa pareista menee itse juhlapaikalla, osa pareista taas rannalla, kotona, laivalla jne. Meille oli alusta asti selvää, että kun sitä kerran mennään naimisiin niin kirkko sen olla pitää missä pappi aamenen sanoo.
Meille Antin kanssa itse hääpäivällä ei ollut niin väliä vaan sillä, että oikea kirkko ja juhlapaikka ovat käytettävissä. Kuvittelin jotenkin aina nuorempana meneväni naimisiin keskikesällä mutta toisin kävi. Hieman nauratti, kun hääpäiväksi tuli 1.9. Minähän vihaan kylmää, märkää, pimeyttä eli kaikkea mitä liittyy syksyyn. 😀 Ainut hyvä puoli syyshäissä on se, että illat ovat hämäriä ja kaikki kynttilät ja lyhdyt antavat ihanaa tunnelmaa.
Hääkirkon valinta
Hääkirkon valinta oli meille helppoa, koska vaihtoehtona ei ollut kuin yksi kirkko, eli Keski-Porin kirkko, Porissa. Kirkon valintaan vaikutti sen symboliikka ja meidän häät ovat kuin jatkumo. Olen päässyt ripiltä sieltä ja tyttäreni Cia on kastettu siellä. Eikös se niin mene, ettei kahta ilman kolmatta ja se kolmas on meidän häät. Niin ja kouluaikoina tietysti tuli myös käytyä Keski-Porin kirkossa, mutta silloin se oli hieman pakko pullaa. Ei sitä silloin ajatellut, että se kirkko tulee olemaan suuressa merkityksessä myöhemmin elämässä. 🙂
kuva kirkkoporissa.fi
Keski-Porin kirkko
Keski-Porin upea uusgoottilainen tiilikirkko on Porin suurin kirkko ja se sijaitsee keskustassa Kokemäen joen rannalla. Kirkko on rakennettu 1859-1863 eli ei ihan mikään uusi rakennus ole kyseessä.
Kirkko on upea niin ulkoa kuin sisältäkin. Omasta mielestä monia nykyajan kirkkoja ei edes tunnista kirkoksi. Kirkon kuuluu näyttää kirkolta ja sitä Keski-Porin kirkko on. Astuessa sisään isoista ovista, kirkosta huokuu ihanan seesteinen rauha. Sitä vain ihailee hiljaa seinillä olevia maalauksia, tähdeillä koristeltua kattoa ja istahtaa tukevalla puupenkille.
Sisältä löytyy mm. harvinaisia lasimaalauksia ja lukuisia ristisymboleita. Sisustus on kansallisromantiikan tyylisuuntainen. Kirkkoon mahtuu 1700 henkilöä, meidän häihin puolestaan tulee n. 45 henkeä, tilan puutetta ei ainakaan ole. Kirkon urut ovat ranskalais-romanttiset, sekä niissä on 58 äänikertaa ja niitä pidetään yleisesti yhtenä Suomen parhaimmista. En malta odottaa, kun niistä kuuluu minuun häämarssi.
kuva Mika Koivusalo
Häämarssi ja muu kirkossa soitettava musiikki on vielä valitsematta. Joudumme odottamaan kanttorin valintaan, jolloin voimme lyödä valinnat lukkoon. Muutaman vaihtoehdon olemme miettineet valmiiksi.
Häämarssista puheenollen, olen nähnyt siitä jo painajaisia. Kävelen pitkää käytävää ja puolivälissä kompastun mekkooni ja lennän naamalleni lattialle. 😀 Saas nähdä kuin hääpäivänä käy.
kuva pinterest
Alle kolme kuukautta häihin ja sen kyllä tuntee nyt. Niin paljon on vielä tekemättä ja päättämättä ja tuntuu, että to do-lista vaan kasvaa päivä päivältä. Täytyy kuitenkin yrittää muistaa, että paljon olemme saaneet jo aikaan. Mutta silti se paniikki nostaa päätään.
Rakkaudella, Marina
p.s. KÄÄÄÄK, polttarikirjeitä sain eilen kaksin kappalein ja pitää kuulemma alkaa valmistautumaan henkisesti ja fyysisesti..