Täytyy myöntää, että olen yleisesti aika huono käyttämään koruja. On harvinaista, että löydän sopivia koruja itselleni ja harvemmin niitä shoppailenkaan. Yleensä koruja joita käytän, olen saanutkin lahjaksi. Näin koruista löytyy selkeä tunneside tilanteeseen tai korunantajaan. Siksi olinkin yllättynyt, kun kihlasormuksen suhteen itselleni oli hyvin nopeasti selvät sävelet, minkälaisen haluaisin. Sormusmakuani voisi kai kuivailla kauniin tyylikkääksi, ajattomaksi sekä timanttiseksi. 🙂 Mieheni on sen verran fiksu, ettei tässä asiassa alkanut sooloilemaan, vaan otti vinkistä vaarin. Kahdeksan kuukautta myöhemmin on koittanut aika löytää pari rakkaimmalle korulleni. <3
Olin hieman yllättynyt, kun tuntui myös vihkisormuksen suhteen, että minulla olisi selkeä mielikuva, minkälaisen sormuksen toivoisin kilhasormuksen vierelle. Tyylikäs puhdas rivistö pieniä timantteja, joka menisi juuri sopivasti kihlasormuksen viereen. Sormuksia seuloessa messuilla, opin, että tällaista sormusta kutsutaan rivariksi. Itselleni termistä tulee mieleen vain rivitalot. 😀 Ainut rajoittava tekijä, joka teki löytämisen haastavammaksi, oli oma budjettini sormukselle.
Siksi yksi fokuksistani häämessuilla olivat vihkisormustarjoukset. Olin netin kautta surffaillut jo potentiaalisia vaihtoehtoja kuvien kautta. Sekä Kultajousessa että myös Malmin Korupajalla oli sormukset, jotka sopivat mielikuvaani ihannesormuksesta sekä sopivat budjettiini. Kävin Mennään Naimisiin -messuilla sovittamassa mallikappaleita, mutta molemmissa sormuksissa se jokin puuttui. Olin tässä vaiheessa vielä hyvin sitoutunut pysymään budjetissani, joten en edes sovittanut muita vaihtoehtoja, vaikka ehkä olisi kannattanut.
Parin viikon päästä menimme Turun häämessuille ja siellä eksyin jälleen Kultajousen pisteelle. Heillä oli sama tarjous kuin aikaisemmilla messuilla myös. Kerroin ystävälliselle myyjälle, minkä tyyppistä olisin hakemassa. Hän haki saman sarjan (Story of Love), jota olin auemmin testannut, hieman kalliimman vain, mitä en ollut tajunnut aikaisemmin edes katsoa. Se oli siinä, ajattelin kun katsoin sormuksia yhdessä. Alennuksen jälkeen sormus maksoi 25€ enemmän mitä olin budjettiin suunnitellut. Sillä ei ollut mitään merkitystä, kun tunsi ja tiesi, että etsintä oli päättynyt. Aivan mahtava tunne kyllä. Onko muilla tullut samanlaisia fiiliksiä kun pitkän etsinnän jälkeen, tiedät löytäneesi sen itsellesi sopivimman? 🙂
