Olin ajatellut, että häiden aatto olisi rentouttava ja ihanan rauhallinen. Tiesimme aikataulun olevan tiukka, mutta se oli tarkkaan harkittu. Luppoaikaa piti jäädä, mutta toisin lopulta kävi. Häiden aattoaamu alkoi lennolla Suomeen, unohtumattomasta häälennostamme voit lukea lisää täältä. Laskeutumisen jälkeen n. klo 14.30 Daniel ja muu seurue jäivät odottamaan laukkuja, kun minä pinkaisin käsimatkatavaroineni terminaalista ulos. Kaasoni oli tullut hakemaan minua, jotta pääsimme suoraan kentältä lähtemään Lahteen noutamaan hääpukuani Josefiinasta. Liikkeessä odotti omistaja Susanna sekä ompelija hälytysvalmiudessa, viimehetken muutosten varalta. Olihan ensimmäisestä ja samalla edellisestä sovituksesta vierähtänyt koko kesä.
Oli ehkä pienoinen riski jättää lento ja hääpuvun haku häiden aattoon, mutta tältä osin voin onneksi todeta, että hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty. Olimme tehneet myös varasuunnitelman, jos lento olisi ollut myöhässä. Onneksi lento oli kuitenkin ajallaan, vaikka kuulimme vielä paikallisissa uutisissa lakkouhkauksia viikkoa ennen häitä. Automatkalla muistan vielä viilanneeni joitain hääpäivään liittyviä aikatauluja. Sillä aikaa Daniel oli lähtenyt kentältä vanhempieni kyydissä hakemaan hääautomme palatakseen takaisin kentälle noutamaan matkatavaroita ja toista bestmania vaimoineen. Tämän jälkeen he pääsivät aloittamaan matkan kohti Vanajanlinnaa. Veljeni ja vanhempani noutivat matkalla Vanajanlinnaan vielä Hyvinkäältä ison määrän lyhtyjä lainaksi kaasoni kaverilta.
Hääpukua ei onneksi tarvinnut korjata, vaikka olin kesän aikana hieman ehkä kutistunut. Susanna opasti kaasolleni hääpuvun pukemiseen ja napitukseen liittyvät vinkit ja niin me saimme kääntää auton kohti Vanajanlinnaa. Siellä loput kaasot, Daniel, bestmanit, heidän vaimonsa ja tyttöystävä, veljeni sekä vanhempani olivat jo laittamassa paikkoja. Äitini siskon mies oli tuonut hääpaikalle vanhempieni kotiin pakatut somisteet ja tienvarsikyltit. Tiukan aikataulun vuoksi hääaaton tarkka koordinointi ja logistinen suunnittelu oli avainasemassa, jotta vältyttiin myös ylimääräisiltä ajamisilta (vanhempieni kodin ja hääpaikan välinen matka oli jo yksistään 80 km). Saapuessamme kaasoni kanssa linnalle kello oli noin puoli seitsemän. Aattoiltaan oli jätetty asiat, joita oli ollut mahdoton hoitaa etukäteen.
Häiden aaton tehtävälista:
– Tienvarsikylttien laitto
– Whisky Barin somistus
– Jälkiruokapöydän somistus
– Lahjapöydän somistus
– Plaseeraukseen liittyvien pöytäkorttien paikalleen laitto
– Hääohjelmien kokoaminen ja pöytiin laitto
– Lyhtyjen laitto
– Vihkikaaren kokoaminen ja somistus
– Vihkimisen kenraali
– Kuvauspaikkojen valinta yhdessä valokuvaajien kanssa
Veljeni ja isäni huolehtivat tienvarsikyltit paikoilleen. Isäni oli suunnitellut paikat ja veljeni toimi isäni onnettomuuden takia sekä kuljettajana että ”asentajana”. Sillä aikaa rullasimme Sveitsissä tulostamani menut/hääohjelmat naisvoimin paikoilleen ja asettelimme niihin valmiiksi tekemäni pitsinauhat. Ruokailutilana toimiva lasipaviljonki oli katettu jo valmiiksi, joten meidän oli helppo jatkaa siitä koristeiden osalta. Asettelimme plaseerauskortit paikoilleen piirtämäni pöytäkartan perusteella. Rohkea ja persoonallinen paikkajärjestyksemme mietitytti vielä häiden aattona, mutta sitä oli myöhäistä enää vaihtaa. Lopputuloksesta kuulette hieman myöhemmin ihan erillisessä postauksessa ;). Plaseerauksien jälkeen oli vuorossa jälkkäripöydän sekä Whisky Barin kokoaminen, sillä niiden asetelmat olivat vain omassa päässäni. Tässä vaiheessa minua tarvittiinkin jo kiireellisesti vihkimisen kenraaliharjoitukseen.
Omatoimiset kirkkoharjoitukset ja somistamista myöhään yöhön
Meillä ei siis ollut mitään kirkkoharjoituksia, joten olimme päättäneet käydä edellisenä iltana vihkimisen läpi isäni sekä meidän hääcrewn kanssa. Ihan kaiken varalta, jotta meille kaikille muodostuu mielikuva, miten seremonia etenee, missä kukakin seisoo ja miten papin eteen käveleminen isäni saattamana sujuu. Täytyy myöntää, että vihkiminen jännitti sillä emme olleet kertaakaan käyneet papin kanssa tilaisuutta konkreettisesti läpi. Olimme toki uuden papin löydyttyä pitäneet palaverin vihkipaikasta, meidän historiasta ym. käytännön asioista. Pappi oli myös lähettänyt meille osan saksankielisestä puheestaan etukäteen luettavaksi. Kaksikielisyyden takia luotimme täysin papin ammattitaitoon sen suhteen, miten seremonia onnistuisi kahdella kielellä. Käytännön toteutus oli siis yllätys myös meille, mitkä osat olisivat suomeksi ja mitä saksaksi. Tämä oli ehkä hieman spontaania, mutta emme ottaneet asiasta sen suurempia paineita.
Vihkiharjoituksen jälkeen kävimme läpi bestmanien sekä kaasojen kanssa hääpäivän kulun ja paikat, eli missä ja mitä tapahtuisi päivän aikana. Kertasimme yhdessä tekemäni muistilistat sekä jokaisen vastuualueet, jotta kaikki varmasti olivat kärryillä hääpäivän tapahtumista sekä ohjeistuksista. Kunnon kertaus oli hyvä asia kaikkien mielestä, sillä osa meistä oli ensimmäistä kertaa Vanajanlinnan miljöössä, eivätkä olleet ennestään tuttuja. Tämän jälkeen kiiruhdimme valokuvaajien luokse, sillä he olivat myös saapuneet jo juhlapaikalle. Yhdessä kiertelimme vanajanlinnan miljöötä, kävimme läpi missä valmistaudumme päivään ja katselimme mahdollisia kuvaus paikkoja. Sovimme myös viimehetken juttuja lähettämäni aikataulun perusteella. Tärkeää oli kellottaa myös auringonlaskus aika jo edellisenä iltana, vaikka kuvaajillamme olikin jo siitä alustava ajankohta tiedossa. Tarkempi kellotus osoittautui todella tarpeelliseksi, vaikka olimmekin laskeneet auringon laskun ajan aikatauluumme niin se hetki menee ohitse todella nopeasti eikä aikaa ole hukattavaksi. Ei ainakaan, jos mielii auringonlaskupotretteja. Kellotuksen ansioista osasimme tarkasti ajoittaa, millon livistäisimme ottamaan auringonlaskukuvia ennen kuin aurinko alkaisi laskea liian nopeasti horisontin taakse.
Pikaisen valokuvauspalaverin jälkeen kiiruhdimme takaisin paviljongille laittamaan somisteita paikoilleen. Miehet alkoivat kokoamaan vihkikaarta ulkovihkimiseen. Lievän tuulen takia emme uskaltaneet jättää kaarta ulos yön yli, joten se koottiin terassin katoksen alle valmiiksi odottamaan tulevaa aamua. Sieltä bestmanit voisivat sen käydä kantamassa paikoilleen seuraavana aamuna. Kokoaminen miesvoimin meni niin kauan hyvin, kunnes tuli kankaan laittaminen eteen. Noh miehinen näkökulma ei tähän ehkä riittänyt, joten riensin yhden kaasoni kanssa apuun. Onneksi olimme varautuneet pienellä työkalupakilla, mihin äitini oli laittanut mukaan teippiä, siimaa, sakset, hakaneuloja, nippusiteitä yms. Illan aikana työkalupakki oli pelastava enkeli moneen asiaan. Näin myös kankaat saatiin roikkumaan nätisti paikoilleen ilman pelkoa siitä, että pieni tuulenvire veisi niitä mukanaan. Suosittelenkin pakkaamaan mukaan tälläisen työkalupakin, ihan just incase. Ties mitä, sitä joutuu virittämään hääpaikalla.
Kankaiden laiton jälkeen palasimme takaisin sisälle viimeistelemään vielä jälkiruokapöytää, mikä tuotti sekin omat haasteensa pöytäliinan osalta. Vuokraamamme pöytäliina oli nimittäin neljässä osassa eli unelma suorakaiteen muotoiselle pöydälle, mutta jälkiruokapöytämme oli pyöreä. Melkoisen pyörittelyn ja pähkäilyn jälkeen saatiin pöytäliinat viimeinkin kuriin. Järjestelin vielä lasiset tarjoiluastiat pöytään oikeille paikoilleen suklaineen päivineen. Vanajanlinnan henkilökunnalle jätin myös lapun, mihin kohtaan kakku kuuluisi ja minne lautaset laitettaisiin. Asetelman tein ihan sen pohjalta, mihin päin me leikkaisimme kakkua miettien myös samalla, mistä kulmasta saisi hyviä kuvia. Mutkikas juttu tuo kakun paikka, kun takana piti olla sopiva tausta sekä mahdollisen ilta-auringon paistaa oikeasta kulmasta, jotta maksimoimme kuvien onnistumisen. Tätä moni ei välttämättä tule ajatelleeksi, mutta ainakin itse valokuvausta ja leipomista harrastelevana koin sen todella tärkeäksi. Nimimerkillä perfektionisti vauhdissa.
Ajantaju unohtui häiden aattona
Kello tunnetusti viilettää hurjaa vauhtia, kun on paljon asioita tehtävänä, niin myös meidän häiden aattona. En ehtinyt paljon vilkuilemaan aikaa, mutta pimeys alkoi hiipumaan pikkuhiljaa. Alunperin meillä oli suunnitelmana lähteä syömään hääcrewn kanssa Hämeenlinnan keskustaan, mutta tämä jäi vain haaveeksi. Niinpä osa porukkaa lähti hakemaan syötävää, kun meistä jotkut vielä jäivät viilaamaan Wisky Bar:in asetelmia. Saimme murua rinnan alle vasta puolen yön kieppeillä, mutta oli melko ikimuistoista syödä pikaruokaa hääcrew porukalla häitä edeltävänä iltana ja naureskella illan aikana sattuneille kommelluksille. En siis kuvitellut viettäväni häiden aattoa ihan tälläisissä merkeissä. Jälkeenpäin katsottuna en voi sanoa, ettenkö vaihtaisi mitään, sillä muutamia juttuja olisi voinut tehdä paremminkin! Aikataulu ei pettänyt meistä johtuvista syistä vaan niistä muutamista muuttujista, mihin emme olleet osanneet varautua. Jälkiviisaus muistutti olemassa olollaan, mutta ainakin se oli ikimuistoinen ilta se!
Syömisen (lue yöpalan) jälkeen kaikki paitsi minä ja Daniel lähtivät huoneisiinsa yöpymään. Kävimme Danielin kanssa harjoittelemassa vielä häätanssia muutaman kerran paviljongin tanssilattialla, jotta osaisimme hahmottaa tarvitun tilan tanssiin oikein. Tanssistamme kirjoittelen hieman myöhemmin, jolloin paljastan tästä jännittävästä yllätys elementistä lisää yksityiskohtia. Tanssin pyörteiden jälkeen kapusin hääsviittiin yöksi, minkä olimme varanneet kahdeksi yöksi käyttöömme. Ensimmäisenä yönä majoituin siellä kaasojeni kanssa ja seuraavana yönä se oli meidän hääsviittimme. Danieli nukkui bestmanin huoneessa häitä edeltävän yön. Olimme siis koko hääcrew yötä häitä edeltävän yön jo Vanajanlinnalla. Olisimme toki voineet yöpyä Danielin kanssa viimeisenkin yön yhdessä, mutta oli kiva herätä hääaamuna kaasojeni kanssa sekä noudattaa hieman perinteita, joten päädyimme tälläiseen ratkaisuun.
Pitkä suihku hiusten pesuineen päivineen oli paikallaan päivän päätteksi. Kaasojeni kanssa höpisimme yöllä vielä hetken ja viilasin sekä lakkasin vielä uudestaan kynteni, mitkä olivat saaneet osumaa somistusten laitossa. Miksi aina kynnet katkeaakin tai niihin tulee ärsyttävä halkeama juuri enen H-hetkeä?? Onneksi olin ottanut kynsilakan mukaan kaiken varalta. Ennen nukkumaan menoa annoin kaasoilleni vielä kiitoslahjat, mistä he olivat innoissaan ja mielissään. Lisää kaasolahjoista hieman myöhemmin. Vanajanlinnan hääsviittissä oli niin iso sänky, että päätimme ahtautua kahden kaasoni kanssa samaan sänkyyn peittojen alle. Höpöttelyjen päätteeksi uni tuli melko nopeasti noin kahden aikaan yöllä.
♥A
Kuvat: Josefin Westin