Eilen oli meidän 6-kuukautis hääpäivämme. En voi tajuta, kuinka aika on mennyt niin nopeasti häiden jälkeen. Kertomus häämatkastamme on jäänyt odottamaan oikeaa julkaisuhetkeä. Syynä ei suinkaan ole ollut epäonnistunut matka, päinvastoin. Toki tyypilliseen tapaamme emme taaskaan välttyneet vastoinkäymisiltä. Koska alkuvuodesta häihin liittyvien suunnitelmien sesonki on kuumimmillaan, on hyvä ajankohta jakaa matkakokemuksemme.
Kerratakseni vielä lähtökohtia niin meillä oli todella rajalliset lomapäivät viime vuodelle, koska jo pelkät hääjärjestelyt toisesta maasta käsin kuluttivat lomapäiviä kiitettävästi ja lomailu Suomessakin oli must have -listalla. Näillä edellytyksillä päädyimme lyhyeen, 5 päivän häämatkaan. Spontaanista matkasuunnittelusta sekä omatoimimatkan buukkauksesta voit lukea lisää täällä.
Matkalle väärällä nimellä
Olimme varanneet häämatkan uudella nimelläni, joten nimenvaihtoprosessin pitkittymisessä iski lievä paniikki. Olimme ajatelleet, että häiden ja häämatkan välinen 1,5 kuukauden aika olisi riittänyt passin uusimiseen. Taas saimme todeta kantapään kautta, että luulo ei todellakaan ole tiedon väärtti, eikä ainakaan maistraatista puhuessa. Lopputulema oli siis se, että en saanut uutta passia matkaa varten.
Selvitimme lentoyhtiöiltä heti maistraatti härdellin jälkeen, olisiko mitään tehtävissä vai joutuisimmeko perumaan matkan. Yllätykseksemme asiaan löytyi ratkaisu. Koska lentomme oli Euroopan sisäinen, mukana oleva vihkitodistus kelpasi todisteeksi nimenvaihdoksesta. Näin ollen minun oli mahdollista lähteä reissuun vanhalla passilla, vaikka lentolippu ja matka oli varattu uudella sukunimelläni. Jännitin tietysti, että noinkohan yksinkertaisesti kaikki sujuisi, miltä se saatiin kuulostamaan. Voin kuitenkin omakohtaisella kokemuksella todeta, että niin se vain oli. Kävin Santorinilla väärällä nimellä! 😀
Muistakaa siis varata tarpeeksi aikaa passin vaihtamiseen tai varata suosiolla matka vanhalla nimellä, jos matkan ajankohta on lähellä häitä! Onneksi emme lentäneet Euroopan rajojen ulkopuolelle, sillä silloin emme kuulemma olisi ihan niin helpolla päässeetkään. Ainakaan, jos lentovirkailijoita on yhtään uskominen.
Määränpäänä Santorini
Suora lentomme lähti Zurichistä aikaisin aamulla. Ihailimme kahden tunnin lennolla muun muassa vaaleanpunaista auringonnousua Alpeilla. Santorinin saari oli ilmasta katsottuna pikkuriikkinen ja hetken jo luulimme, että laskeudumme mereen, kun maata ei näkynyt missään.
Santorinin kenttä oli yksinkertaisuudessaan yksi kiitorata ja terminaalissakin oli vain kaksi huonetta, yksi tuloaula ja yksi lähtöaula. Laskeutumisen jälkeen menimme autovuokraamon tiskille. Jonkinlaista kreikkalaista vilunkipeliä oli heti huomattavissa, sillä jouduimme maksamaan varaamaamme autoon ylimääräisen vakuutuksen jo otetun kaiken kattavan autovakuutuksen päälle. Kinasimme asiasta atuvuokraamon kanssa melkein tunnin. Sitten luovutimme ja maksoimme ylimääräiset kulut. Samainen vakuutus tuli yllätyksenä myös muille turisteille, jotka jankkasivat asiasta samalla tiskillä meidän kanssa. Liekö tämä kreikkalainen tapa vetää välistä turisteilta extraa. Älkää siis vuokratko autoa ainakaan Goldcar -nimisestä firmasta. Suosittelen turvautumaan tuttuun ja turvalliseen Hertziin tai muuhun vastaavaan. Sitten Fiat Puntomme olikin melkoisen täynnä yhdestä matkalaukusta ja kahdesta käsimatkatavaralaukusta. 😀
Hotellimme Azurro Suites sijaitsi hieman kaupungin ulkopuolella, mutta vain 5 minuutin ajomatkan päässä sivistyksestä sekä lentokentältä. Hotellissa oli ainoastaan 18 huonetta, mikä takasi täydellisen rauhan. Asukkaiden käytössä oli kaksi uima-allasta, lisäksi sviitteihin kuului omia porealtaita. Me olimme valinneet ihan tavallisen huoneen, sillä halusimme tutustua saaren nähtävyyksiin, emmekä viettää aikaamme hotellilla. Toki olisihan se oma poreamme ollut ihana, mutta täydellinen näkymä merelle korvasi tämän puutteen. Hotelliin olimme kaikinpuolin todella tyytyväisiä.
Auton vuokraus oli ehdottomasti paras vaihtoehto Santorinilla, sillä sen avulla pääsimme näppärästi tutustuun nähtävyyksiin ja ajelemaan ympäri saarta. Liikenne oli melko rauhallista ja siellä pätivät yleisesti samat liikennesäännöt kuin muuallakin Euroopassa. Pysäkönti ei ollut pikkuautolla ongelma, koska parkkipaikkoja oli paljon kaikkialla. Pieni auto myös kulutti vähän, vaikka ajoimmekin päivittäin saaren ympäri, joten bensaan ei mennyt rahaa kuin yksi tankillinen.
Häämatkalla tuhkakasan päällä ja muita yllättäviä asioita
Tarkkaavaisina hämmästyimme totaalisesti sitä, että Santorini ei olekaan laavakivestä muodostunut saari vaan kovettunut tuhkakasa. Korkeat vuorenseinämät olivat paikoin huteran näköisiä ja seinämät saattoivat kosketuksesta lähteä valumaan tai jopa sortumaan. Tämän johdosta teimme omia argeologisia päätelmiä siitä, kuinka hullua on ollut rakentaa tuhkakasojen päälle Santorinin kuuluisia valkoisia hotelleja miljoonine rappusineen. Muutamia saarelle rakennettuja rakennuksia olikin jätetty keskeneräisiksi juuri sortumavaaran takia! Me emme vakuuttuneet kestävyydestä ja olimme iloisia, että hotellihuoneemme ei ollut ihan jyrkänteen reunalla! 😀
Toinen asia, mikä yllätti oli se, että Oian kävelykadulta näki hienojen hotellien altaat koko komeudessaan. Kävelykatu sijaitsi hotellien yläpuolella, joten näkymä hotellien terasseille avautui täydellisesti. Se siitä yksityisyydestä! Itseäni olisi ainakin harmittanut, jos olisimme maksaneet kalliin hotellin yksityisellä uima-altaalla ja sitten tuhatpäinen turistijoukko voisi tuijotella meidän ”yksityisyyttä” ja romanttista allashetkeä. Olimme todella tyytyväisiä, että hotellimme sijaitsi kauempana turistien suosimista paikoista.
Kreikkalainen ruokakulttuuri yllätti
Turisteja vilisi kuin muurahaisia Oian sekä Thiran kaupungeissa. Turistien määrää selitti suositut majoitusalueet, mutta myös päiväristeilyt, joilla oli mahdollisuus tulla ihmettelemään Santorinia. Suoraan sanottuna massaturismi ei ole meidän juttu ja ihmispaljous jopa hieman ahdisti. Jos on nähnyt Santorinista vain tuon kaupunkihulinan niin se ei anna vielä kovin kattavaa kuvaa saaresta kokonaisuutena.
Ruoka oli aivan tajuttoman hyvää. Ennakko-odotukseni kreikkalaista ruokaa kohtaan ei ollut kovin korkealla. Muutoinkaan Etelä-Eurooppalainen ruokakulttuuri ei mielestäni ole mitenkään erityisen monipuolinen tai rikas, monesti makumaailmakin on aina sama, tuttu ja turvallinen. Yllätyimme erittäin positiivisesti, kuinka maukasta ruokaa saimme kerta toisensa jälkeen. Tarjolla on tietysti paljon pikaruokaloita, mutta myös kreikkalaisia vaihtoehtoja. Myös hotellimme ravintola ylitti meidän odotukset. Aamupala oli runsas ja maukas. Kreikkalainen jogurtti ja pienet lämpöiset Tapas-tyyliset suupalat herkullisia. illallinen kaupungin laitamilla tai hotellissa olikin paljon maukkaampi kuin siellä, missä suurin osa turisteista oleili.
Muutamana iltana kävimme kaupungilla kävelemässä, tutkimme porrasviidakkoja sekä ihailimme yhtä maailman kauneimmista auringonlaskuista. Auringonlasku oli todella vaikuttava ja maineensa veroinen, vaikkakaan hetki ei koskaan ollut kovin intiimi, satojen muiden turistien kanssa jaettuna.
Nämä Santorinin nähtävyydet kannattaa kokea
Vlichada Beach
Monet hehkuttavat Santorinin White beachia, mutta mereltä katsottuna se ei ainakaan näyttänyt olevan mikään sen ihmeellisempi. Sen sijaan saimme vinkin, että Vlichata beach on paljon vaikuttavampi. Mustahiekkainen ranta tuhkamuodostumineen oli toden totta mieletön näky. Aamupäivästä ranta oli vielä melko tyhjillään, joten siellä saimme olla lähes kahdestaan.
Red Beach
Nimensä mukaisesti punainen ranta oli verenpunainen. Jos en ihan väärin muista niin, ranta on punainen johtuen tulivuoren purkautumiseen liittyvästä kemiallisesta reaktiosta. Rannalle mentäessä on isot varoitusmerkit, sillä virallisesti ranta on suljettu sortumavaaran takia. Siitä huolimatta hulluimmat turistit eivät välittäneet varoituksista ja jopa kiipeilivät rannalla sortumien päällä sekä alla. Me uskaltauduimme ihailemaan rantaa ensin mereltä käsin ja sitten rannan läheisyydestä olevalta näköalapaikalta. Ranta oli ehdottomasti näkemisen arvoinen, joskin sinne kannattaa suunnata aikaisin aamulla välttääkseen turistimassat.
Romanttinen auringonlaskuristeily
Ihan must juttuihin kuuluu romanttinen, kuuluisa auringonlaskuristeily. Olin kuullut muutamalta työkaveriltani kehuja Katamaraanilla tehtävästä risteilystä, joten se sisältyi meidän to do -listalle. Kreikkalaiselta työkaveriltani sain vielä hyvän neuvon, että matkaa ei suinkaan kannata varata etukäteen, koska sääolosuhteet saattavat muuttua radikaalisti. Niinpä noudatimme työkaverini neuvoa ja kävimme heti ensimmäisenä päivänä Oia:n satamassa muutamassa eri risteilyjä järjestävässä yrityksessä. Kyselimme hintoja, buukkaustilannetta sekä tulevien päivien säätilannetta. Sopiva risteilyhetki löytyi jo seuraavalle päivälle.
Risteilyn hinta oli muistaakseni noin 120€ / henkilö ja siihen sisältyi 6h risteilyn lisäksi illallinen Kataramaanilla sekä juomat ja kuljetukset hotellilta satamaan ja takaisin hotellille. Meidän risteilyllä oli vain 6 henkilöä meidän lisäksi, mikä tekikin risteilystä tosi romanttisen. Valitettavasti sää ei niin sanotusti suosinut meitä, sillä illalla oli melko pilvistä ja illan tullen merellä alkoi kehkeytyä jopa pieni myrskyn poikanen.
Pilvisestä säästä huolimatta kävimme snorklailemassa, söimme maukasta kreikkalaista grilliruokaa ja osa meistä kävi uimassa tulivuoren kraaterin kuumissa lähteissä. Lisäksi näimme mereltä päin enemmän Santorinin tuhkakerrostumia ja niiden kemiallisten reaktioiden monimuotoisuutta ja erikoisia värejä. Itse auringonlasku Katamaraanilla meiltä valitettavasti jäi näkemättä, mutta kokemus oli siitä huolimatta huikea.
Häämatkamme oli kaikesta huolimatta onnistunut
Häämatkamme oli onnistunut ja viiteen kokonaiseen päivään mahtui paljon tehtävää ja nähtävää. Emme kumpikaan olleet käyneet aiemmin Kreikassa, mutta ruokakulttuuri säväytti kuitenkin siinä määrin, että Kreikka matkakohteena houkuttelee uudestaankin.
Santorini oli kokemuksena once in a lifetime, joten en usko meidän palaavan sinne enää, mutta muualle Kreikkaan kyllä. Säätila ei oikein suosinut meitä, sillä lomapäivinä oli todella kylmää jopa alle 20 astetta, vaikka edellisenä päivänä oli vielä luvattu +27. Olimme tietysti pakanneet vain kesähepeniä mukaan, emmekä olleet varautuneet kovaan tuuleen tai myrskystä johtuviin viluisiin aamuihin/iltoihin niin hyvin kun olisi pitänyt. Onneksi näimme sentään hieman myös aurinkoistakin Santoriniä.
Viiden päivän matkasta olin kovassa flunssassa kolme viimeistä päivää. Kiersimme Buranan ja Finrexin voimalla kuitenkin saarta, vaikka oloni olikin heikko. Ei siis ihan mennyt putkeen, mutta emme antaneet sen pilata tunnelmaamme. Tosin suunnittelemamme illallinen näköalaravintolassa meiltä jäi väliin, koska oloni ei vain yksinkertaisesti ollut tarpeeksi hyvä.
Ellei halua mennä häämatkalle matkatoimiston kautta, voi järjestelyt ja selvittelyt tehdä myös itse. Omatoimimatkaajana ei voi koskaan olla varma, mitä matkanvarrella sattuu ja tapahtuu. Sinänsä riskaapelia, mutta toisaalta siinä se viehätys juuri onkin. Suosittelen omatoimimatkaa ainakin seikkailunhaluisille ja spontaaneille pareille.
♥ Anniina
Häiden jälkeistä avioliittoarkea voit seurata häämuistoilla maustettuna Instagramissani: @somethingblue_byanniina
Lue myös:
♥ Ihana kamala hääpuku – osa 1.
♥ Ihana kamala hääpuku – osa 2.
♥ Hääpäivän aamun valmistelut & täydellinen herkkuhetki kaasojen kanssa