(Kirjoitus sisältää linkkejä yhteistyökumppanin sivuille.)
Suosituin ja ehkä ”ennen vanhaan” ainoaksikin vaihtoehdoksi katsottu jalometalli vihkisormukseen oli keltakulta. Nykyään väri- (ja jopa sävy) ja materiaaliskaala on melkoisen suuri ja tavat vapautuneemmat. Vihkisormus voi olla jalometallin sijasta myös mm. titaania, terästä tai vaikka osin upeasti käsityöläisen työstämää puuta tai nahkaa.
Ennen sormuksen ideana oli turvata tulevan puolison elanto mutta näin enää nykyään harvoin ajatellaan. Vihkisormusta varten saatetaan ottaa yhdessä velkaa siinä missä muihinkin hääkuluihin. Itse ajattelen, että en halua arvokasta sormusta ostaa velkarahalla, toisaalta, jalometallinen koru on aina sijoitus, puhumattakaan jalokivistä. Oli jalometalli ja jalokivet sitten mitä tahansa, kannattaa sormuksesta pitää huolta, niin sen arvo säilyy.
Itse en tykkää käyttää keltakultaisia koruja joten värin puolesta mielelläni valitsisin hopean värisen metallin. Myös ruusukulta on kaunis mutta miellän sen vieraaksi. Vaihtoehdoiksi itselleni pidän valkokultaa, hopeaa tai platinaa. Myös mies pitää enemmän hopean värisistä koruista, joten mukava sekin, että voimme hankkia samansävyiset sormukset.
Kihlasormukset ovat Corfun matkalta hankittua hopeaa ja jo heti oli selvää, että vihkisormus tulee kihlasormuksen tilalle, ei viereen. Vihkisormusta valitessa jalometalleista kannattaa huomioida muutama asia. Ei ole aivan sama, onko sormus esim kelta- tai valkokultaa.
Valkokullan valmistusvaiheessa kultaan lisätään joko nikkeliä tai palladiumia. Nykyään miltei pääsääntöisesti kuitenkin nikkelin käytöstä on luovuttu (nikkelin käytössä ilmeisesti myös ihan rajoituksia) mutta nikkeliä todennäköisesti löytää vanhemmista koruista. Nikkeliallergiselle pienikin määrä nikkeliä saattaa aiheuttaa ihottumaa ja kokemuksesta voin kertoa, että se ei välttämättä ole vain pientä kutinaa vaan ihottuma voi senkin jälkeen pahentua, kun nikkeli ei enää ole kosketuksessa ihon kanssa. Ikävä kyllä myös palladium saattaa aiheutta oireita nikkeliallergiselle. Tätä ongelmaa ei tietysti ole, jos sormuksen rodinointi on kunnossa.
Rodinointi suojaa korua naarmuuntumiselta ja tekee koruun kauniin kiiltävän pinnan ja sävyn. Kun rodinointi kuluu, saattaa sormuksen väri muuttua. Ilman rodinointia valkokulta on harmaata tai kellertävää ja hopea tummuu. Rodinointi tehdään rodiumilla joka on platinametalli. Rodium ei aiheuta allergioita. Se antaa valkokulta- ja hopeakoruille kauniin kiiltävän pinnan ja suojaa korua mm. tummentumiselta ja naarmuilta.
Sormus kannattaakin huollattaa parin vuoden välein -tai tarvittaessa. Koru putsataan, korukivien istutukset tarkastetaan ja tehdään tarvittaessa rodinointi. Rodinointi maksaa muutaman kympin ja huolettuna koru pysyy uuden veroisena. Aina ihottuma ei johdu allergiasta vaan likainen koru voi myös aiheuttaa ihoärsytystä ja pahaakin ihottumaa. Sormusta täytyy itsekin huomata puhdistaa, ihon ja korun välinen kohta on otollinen paikka pöpöjen asustaa ja sormuksen pienet kolot keräävät huomaamatta likaa. Nimim. kokemuksen kautta tämäkin.
Keltakulta on perinteisin vihkisormuksissa käytetty jalometalli. Keltakultakaan ei kuitenkaan ole ”pelkkää” kultaa vaan siihen lisätään kestävyyden vuoksi hopeaa ja kuparia. Kullallekin saattaa olla allerginen, tämä tosin on hyvin harvinaista. Keltakulta säilyttää hyvin kiiltonsa sekä värinsä ja naarmut voi käydä kiillottamassa pois kultasepällä. Keltakultasormusta ei siis rodinoida mutta sen voi jälleen hioa, jos ei halua ajan (naarmujen) näkyvän korussa. Ruusukulta tehdään lisäämällä kultaan kuparia, jolloin saadaan kaunis punertava väri.
Hopea on kultaa kovempi jalometalli mutta siihenkin täytyy lisätä kovettavaa muuta metallia. Hopeakoruihin lisätäänkin pieni määrä kuparia työstämisen parantamiseksi. Hopea on luonnostaan antimikrobinen mutta koska se tummuu (ja naarmuuntuu) herkästi, hopeakoruille tehdään myös rodinointi. Hopea- ja kupariallergiaa ei käytännössä ole ja kumpikin metalli on antibakteerinen.
Jalometalleista arvokkain on platina. Platina-allergia on äärimmäisen harvinainen eikä platinakoru tarvitse rodinointia. Platinaa käytetään koruissa miltei puhtaana. Platinakoru voi sisältää pienen määrän kuparia, palladiumia tai hopeaa.
Itse pidin ensin vaihtoehtona sormuksen materiaaliksi vain valkokultaa. Koska ”se on kultaa” ja ”se on hopean väristä”. Kuitenkin kun otin selvää materiaaleista, vaihtoehtojen kärkeen nousikin kaksi aivan muuta materiaalia. Nimittäin hopea ja platina. Jos vertaan valkokullan ja hopean huoltotarvetta, se on käytännössä sama. Mutta jos hopeaa ei rodinoi ajoissa uudestaan, se kyllä tummuu mutta allergian riskiä ei ole.
Hopean ohitse suosikiksi kiilasi kuitenkin platina. Kaunis metalli, joka ei tummu, ei tarvitse rodinointia eikä allergisoi. Itse eksyin Malmin Korupajan sivuille kuin karkkikauppaan. Löysin upeita sormuksia kuten tämän Festiven Vintage Nelly -platinasormuksen, jonka edullinen hintakin yllätti. Sormukseen on istutettu värikkäitä jalokiviä ja sen saa myös tilauksella esim. topaasien paikalle vihreät smaragdit. Oih!
Sormusta saa myös valko-, kelta-, ja punakultaisina sekä punasävyisin kivin.
Malmin Korupajan omasta tuotannosta mieleeni jäi Molokai -timanttisormus, jossa on käytetty vihreitä ja keltaisia timantteja. Aivan ihana iloinen valkokultainen sormus jonka kevätmorsian mielellään valitsisi!
Mikä parasta, Malmin korupajassa voi teettää mieleisensä sormuksen ilman ostopakkoa.
Ja vielä muistutus, korut eivät pidä kloori- tai merivedestä ja muutenkin korut kannattaa pitää erossa voimakkaista kemikaaleista. Valitse koru niin, että sen kanssa on mukava olla ja että se tuntuu ja näyttää just sulta.