Satavuotiaan Suomen kunniaksi kirjoitan hieman Suomi-kuvasta ulkomailla. Toki tämä tavalla tai toisella liittyy myös meihin ja tuleviin häihimme.
Suomi on sveitsiläisten mielestä se eksoottinen retriittipaikka, mihin mennään seesteiselle ja rauhalliselle lomalle. Eksoottista on se, että ihmisiä ei ole mailla halmeilla ainakaan, jos lähtee luonnon helmaan. Myös talotontit ovat isoja (verrattuna sveitsiläiseen rakentamiseen) haja-asuinalueista nyt puhumattakaan. Tässä erikoista on se, ettei naapureita ei ole näköetäisyydellä. Täällä kun tontit ja talot tapaavat olla piukkaan vierivieressä. Myös vuoristoisessa maastossa asunnot ovat näppärästi rakennettu lomittain ja osittain päällekkäin. Pieni maa = pienet tontit ja jokainen rakennettu neliö on tarkkaan harkittu.
Yllättävän moni sveitsiläinen osaa muutamia sanoja suomea, esimerkiksi numeroita, joulupukki, moi, kippis jne. Olen hämmästynyt, miten moni paikallinen on jopa käynyt Suomessa tai ainakin haaveilee lähtevänsä sinne lomalle. Suomalaisista tiedetään se, että olemme jääkiekkokansaa ja etenkin jääkiekkopiireissä Suomi on se paikka, mistä ne kiekkolegendat tulevat. Ainakin tälläisen käsityksen olen saanut sveitsiläisten puheista. Suomalaisista tunnetaan myös siitä, että olemme hyviä autourheilussa ja yleisesti ottaen meillä auto pysyy hallussa. Ihmekkö tuo, talvella tiet ovat liukkaita ja haastavat keliolosuhteet ovat meille arkipäivää. Täällä kun kerran sataa lunta ihmiset pudottavat nopeuden 20 kilometriin tunnissa. Kaikki tiet suolataan niin voimakkaasti, että kengätkin menevät suolasta harmaille rannuille. Tiet ovat harvoin liukkaita ja ihmisillä ei ole samanlaista käsitystä, miten toimia liukkaalla.
Viime kesän mökkireissulta.
Täällä asuessani olen huomannut, että sveitsiläiset eivät katso ulkomaalaisia kovin hyvällä. Tämä johtuu siitä, että Sveitsi on pieni maa ja ulkomaalaisten osuus täällä on jo 25% kansasta. Nelikielisen maan johdosta Saksasta, Ranskasta ja Italiasta on tänne ”helppo” tulla ns. vauraan talouden perässä. Täällä on paljon maahanmuuttajia myös Itäeuroopasta. Minulle sanottiin jopa aikoinaan Au-pair perheessäni suoraan, että en saisi hengailla kenenkään itäeurooppalaisen kanssa. En ole kuitenkaan itse koskaan kokenut syrjintää. Päin vastoin minulle on sanottu, että olen suomalaisena tervetullut maahan, sillä olemme kuulemani mukaan kunnon kansaa! Luulisin tämän liittyvän korkeaan koulutustasoomme sekä ahkeraan työmaineeseen. Sveitsiläiset ja suomalaiset ovat muutenkin pohjimmiltaan aika samankaltaista kansaa. Ulkoilu ja luonto ovat lähellä svetsiläistenkin sydäntä. Lomilla usien lähdetään alpeille vaeltaan ja talvella puolestaan laskettelemaan tai hiihtämään.
Ulkosuomalaisuus paineita
Tavattuani Danielin mieltäni askarrutti hieman että, miten appivanhempani minuun suhtautuvat, koska en olisi se perinteinen sveitsiläinen nainen. Sanotaanhan, että naimisiin mennessä nait myös puolisosi suvun. Sitä kehen rakastuu tai sukua ei kuitenkaan voi valita. Olen iloinen että, he kuitenkin pitivät minusta ja olivat jopa haltioissaan, että olen Suomesta. Jopa niin innoissaan, että pian tapaamisemme jälkeen appivanhemmat alkoivat suunnitella kesälomareissua asuntoautolla Suomeen. Suomalaiset perinteet näkyvät lähes jokaviikkoisena saunomisrutiinina, sillä olemme yhteisvoimin rakentaneet ulkosaunan appivanhempien puutarhaan. Danielista on kuoriutunut oikea suomifani, sillä huomasin jokin aika sitten, että automme peräluukkuun rekisterikilven viereen on ilmestynyt pieni Suomen lippu. Lomalle lähtiessä suomen oppikirja löytyy aina sulhaseni repusta. Muutamien suomalaisten asuntomessujen jälkeen Danielkin on alkanut tosissaan haaveilemaan kesämökistä Suomessa.
Minulta kysytään usein, miksi muutin ulkomaille ja juuri Sveitsiin? Kun alunperin harkitsin ulkomaille lähtöa, halusin johonkin alppimaahan, joten vaihtoehtoja olivat Itävalta tai Sveitsi. Sveitsi valikoitui sitten loppujen lopuksi ihan sattumalta ja hyvä niin! Ihmiset Sveitsissä ovat täsmällisiä ja asiat yleisesti ottaen toimivat kuin junan vessa, niinkuin Suomessa tavataan sanoa. Atoopikkona rakastuin alunperin täällä vallitsevaan leutoon talvi-ilmastoon ja lämpöiseen, (lue kuumaan) pitkään kesään.
Kerran Sveitsin pääkaupungissa kahvilan myyjä kysyi minulta, olenko Suomesta? En ehkä vaaleatukkaisena muistuta ihan perus sveitsiläistä. Vastaukseni jälkeen hän tokaisi, että toivottavasti et vain ole Turusta? Mietin hetken, että miten niin? Mutta ilmeisesti ilmeeni kertoi, että nyt en tajua ja hän jatkoi, että on ollut opiskelu vaihdossa Tampereella ja kertoi, että turkulaiset ovat kuulemma niitä ”vihamiehiä”. Tiedä tuosta sitten, mutta suomalaisuuteen liittyen törmään aina silloin tällöin yllättäviin ja hauskoihin tarinoihin.
Suomesta ja suomalaisuudesta olen ylpeä ja tunne on vain vahvistunut ulkomailla asuessa, sillä asioihin on saanut ihan erilaista perspektiiviä. Vaikka en välttämättä tule muuttamaan takaisin Suomeen pysyvästi, pysyy suomalaisuus silti veressäni ja meidän arjessa.
Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille ja 100 vuotiaalle Suomelle!
-A-