Tiedättekö sen ongelman, kun on iso suku ja haaveena pienet häät? Omassa suvussani on totuttu juhlimaan häitä isosti, vähintään 120 hengellä kutsuen kaikki kumminkaimat, vanhat mökkinaapurit ja muut kissanristiäs tutut. Okei ehkä hieman liiottelen, mutta suvustani tulee helposti yli satahenkinen poppoo kokoon, koska serkkujakin löytyy reilu 20, plus heidän puolisot ja lapset. Vanhempienikin häissä vieraita oli vaatimattomasti 600. Siihen toki osa syy oli se, että heillä oli siihen aikaan oma ravintola ja vieraslistalla oli sukulaisten lisäksi puoli kylää. Sveitsissä on taas totuttu juhlimaan häitä pienesti, siis todella pienesti! On tavallista, että kutsulistalla on vain noin 30 vierasta. Kutsuttuja ovat moriusparin vanhemmat, isovanhemmat, morsiusparin sisarukset puolisoineen/perheineen sekä muutamat lähimmät kaverit. Vanhempien sisarukset ja morsiusparin serkut eivät siis ole mitenkään itseisarvona vieraslistalla.
Olimme jo ennen kihlausta puhuneet hääjuhlien kulttuurieroista. Hypoteettisesti vitsailimme, että kuinka isot häät meille joskus tulisi. Itselläni ei ollut kokemusta pienistä häistä, joten sokeasti ajattelin isojen häiden olevan normaalia ja sellaisia minäkin joskus viettäisin. Kuinkas kävikään, kun vuosi sitten olimme vieraina sveitsiläisissä häissä, kutsuttuja oli 34. Ennakkoluulojeni jälkeen rakastuin häiden intiimiin meininkiin, vieraat olivat enemmän läsnä ja tunnelma oli käsin kosketeltavissa. Tämän kokemuksen jälkeen mieleni häitten koon suhteen muuttui radikaalisti. Sulhaseni on sittemmin päässyt näkemään myös isot suomalaiset häät, joten oli helppo vertailla ja keskustella, mitä me haluaisimme häiltämme ja mihin vetäisimme rajoja. Itselleni tuo noin 30 henkilöä kuulosti liian radikaalilta, sillä olemme paljon tekemisissä sukulaisteni kanssa ja siellä olisi henkilöitä, keitä en haluaisi jättää vieraslistalta pois. Danielilla taas on todella pieni suku, hänellä on vain yksi sisko ja yksi serkku. Hyviä kavereitamme toki Danielin puolelta onkin hieman enemmän sitten tasapainoittamassa hänen pientä sukuansa. Päädyimme kompromissiin, että haluamme suht pienet häät, mutta varmastikkin vieraslistan määrä tulisi olemaan lähellä 60 henkilöä. Suomalaisittain siis pienet häät, mutta sveitsiläisten vinkkelistä ne ovat jo isot! Ennenkö aloimme tehdä listaa toivomistamme vieraista, ajattelimme yrittää pitää kiinni tuosta luvusta.
Miten me sitten rajasimme vieraslistan?
Helppoahan vieraslistan laatiminen ei ole, tuskin se on kenellekään! Olisi hienoa kutsua kaikki, mutta se ei olisi silloin meidän näköistä. Emme nauti olla valokeilassa, emmekä huomion keskipisteenä, joten iso vierasmäärä aiheuttaisi lievää paniikkia ja pakokauhua. Jo 60 ihmistä on paljon ja toivonkin, että pystyn pitämään itseni kasassa vaikka ihmiset ovatkin tuttuja. Jännitän jo nyt tuota meidän päivää tai siis päiviä, niitähän on kaksi!! Tähän palaan myöhemmin.
Pohtiessamme vieraslistaa mietimme, ketä sukulaisiani näemme säännöllisesti ja kenen kanssa vietämme aikaa. Kavereista muodostui samanlainen kokonaiskuva jo alkumetreillä. Vedimme myös melko tiukan linjan aveceille, sillä haluamme häihimme vain ihmisiä, ketä me molemmat tunnemme hyvin. Tästä voi toki olla montaa mieltä, mutta keikautimme asian myös toisinpäin. Miten suhtautuisimme, jos esim. Daniel saisi kutsun hänen kaverinsa häihin ilman minua? Totesimme sen olevan meille ok, sen suurempia suuttumuksia. Hääparihan nykyään sen vieraslistan päättää ja sen, kenen kanssa päivänsä haluavat jakaa. Tärkeintä meille ei ole mahdollisimmat isot häät tai lahjat vaan tunnelma ja meille läheiset ihmiset. Toivon, että emme saa päätöksillämme aikaan kolmatta maailman sotaa ja vältymme suuremmalta draamalta.
Vieraslistaa hahmotellessa käytimme apunamme kysymyksiä. Siitä sainkin idean tehdä pohtimista helpottavan kaavan, jonka esittelen teille seuraavassa postauksessani. Uskoisin siitä olevan apua niille, ketkä vielä painivat vieraslistansa kanssa. Samaa kaavaa voi myös soveltaa minkä tahansa juhlien kutsulistaa tehdessä.
-A-