Palataanpa hetkeksi takaisin vihkimisen jälkeisiin tunnelmiin eli coctail-tilaisuuteen. Kirjoittelinkin tästä sveitsiläisestä tavasta jo täällä. Olimme tulleet ulos Vanajanlinnan pääovista samaan tyyliin kuin hääparit tulevat kirkosta ulos vihkimisen jälkeen. Vanajanlinnan etupihalla kuuntelimme yhdessä vieraiden kanssa bestmanien ohjeistuksen illan ohjelmasta sekä lyhyen puheen juhlapaikan historiasta. Tämä oli meillekin hauska ja yllättävä hetki. Mennessämme takaisin sisälle asetuimme puutarhaan vievän oven eteen, jotta vieraat saivat muodostaa tässä kohdin onnittelujonon. Onnitteluun osallistuimme vain me kaksistaan. Onnentoivotusten aikana saadut kirjekuoret ja kortit ojensimme kaasolle, joka oli meidän lähettyvillä kätevästi nappaamassa niitä sitä mukaan, kun saimme käteemme uusia. Onnittelun jälkeen tarjoilijat odottivat vieraita alkumaljojen kanssa ja bestmanit ohjeistivat heitä siirtymään ulos linnan terassille ja puutarhaan.
Lopulta myös me pääsimme siirtymään terassille, missä isäni johdolla nostettiin hääparin malja. Tästä alkoi meidän coktail-tilaisuus, jonka olimme aikatauluissamme arvioineet kestävän noin tunnin verran. Tilaisuuden aikana tarjoilijat kiersivät tarjoilemassa toiveidemme mukaisia pieniä coctailpaloja. Olimme sopineet, että tarjolla olisi Bruchettaa sekä Skagen tyylisiä sormisyötäviä. Näissäkin tarjottavissa yhdistyivät tyypilliset suomalaiset (tai no ruotsalaiset) ja sveitsiläiset (Italialaisvaikutteiset) makumaailmat. Alkupalat oli tarkoitettu herättelemään ruokahalua ja ne olivat tavallaan alkusoittoa hääruokailun makuelämyksille.
Ryhmäkuvat kätevästi coctail-tilaisuuden aikana
Tilaisuuden aikana otettiin ryhmäkuvia. Bestman kuulutti kuvattavia vuorollaan valmistautumaan ja olimme sopineet kaasojen vastuulle hakea juhlavieraita oikeisiin kuviin, koska kaasot tunsivat suurimman osan juhlaväestä. Saimme ryhmäkuvat otettua melko sutjakasti, emmekä tuhlanneet aikaa turhaan ihmettelyyn. Vieraat puolestaan saivat kippistellä, maistella coctailpaloja ja jutella samalla, kun kuvauksia tehtiin ympärillä. Meidän hääkuvat oli otettu jo ennen vihkimistä. Hääkuvauksestame voit lukea täältä. Ennen perhe- ja kaveripotrettien ottoa ehdimme hieman käydä kiertämässä ja juttelemassa vieraiden kanssa. Samalla oli tilaisuus tutustuttaa ovelasti muutamia yksinäisiä vieraita muihin vieraisiin.
Tutustuttamisen helpottamiseksi olimme tehneet jokaiselle kultaisesta kartongista pienet sydämenmuotoiset nimikyltit, jotka kiinnitettiin magneetilla juhlavaatteeseen. Olimme ostaneet todella vahvoja magneetteja niin, että ne varmasti pysyisivät ongelmitta. Sydämiin olin kirjoittanut mustalla tussilla vieraan nimen. Tällainen nimikoiminen on itse asiassa sveitsiläinen häätapa ja mielestämme se sopi juhlaamme loistavasti. Etenkin kahden kulttuurin häissä nimet saattavat olla outoja, joten tämä auttoi vieraitamme tutustumaan ja ottamaan kontaktia. Kaasot antoivat nimisydämet vieraille yhdessä tekemieni nenäliinataitosten kanssa jo ennen vihkimistä sitä mukaan, kun vieraita saapui paikalle. Valitettavasti sydänmagneeteista meillä ei ole tarkempia lähikuvia, mutta tässä muutama kuva vieraista. Nuo nimikortit näkyvät rinnuksissa kiinnitettyinä.
Kun kaikki yhteiskuvat oli saatu otettua cocktail-tilaisuus oli ohitse. Aikaa, alkaen kättelystä aina viimeiseen kuvaan asti, olimme varanneet tosiaan tunnin verran, mutta 45 minuuttia riitti vallan mainiosti. Pääsimme siis hieman etuajassa siirtymään illalliselle lasipaviljonkiin.
Hääruoka
Hääillallinen koostui kolmesta lämpimästä annoksesta. Menutastingista, valinnoistamme ja miten niihin päädyimme, voit lukea lisää täältä.
Menu:
Alkuruokana – Kanttarellikeitto
Maistelu annoksena – Taimenfilee sekä Lumirapukroketti sitruunaruohokastikkeella ja lime-aiolilla
Pääruokana – Tourdenos (pihvi), bataatti pyree, kasvispaistos ja punaviinikaste
Voisi ajatella, että pöytiin tarjoillut annokset eivät olisi kaikille vieraille tarpeeksi. Ovathan suomalaiset häät melko ruokapainotteisia. Hyvin suunniteltu menu on kuitenkin yhtä täyttävä kuin buffet tarjoilukin. Me toivoimme sekä kala että liharuokia lämpösinä, joten päädyimme kolmen ruokalajin illalliseen. Kaikki kolme annosta olivat sen kokoisia, että ruokailun jälkeen ei jäänyt nälkä. Muttei toisaalta ollut ähkykään. Valintamme myös takasi sen, että ellei vieras pitänyt jostain oli muissa annoksissa varmasti jotain mieleistä. Ehkä kalavaihtoehtomme oli riski annos, etenkin sveitsiläisille, jotka eivät ole tottuneet syömään kalaa ollenkaan niin monimuotoisesti kuin me pohjoismaalaiset. Saimme kuitenkin hurjan paljon kehuja, kuinka maistuvaa ja täydellistä ruoka oli! Olimme valintoihimme itsekin todella tyytyväisiä, vaikka esimerkiksi pääruoan kasvislisuke olikin hieman eri, mitä olimme sopineet! Jälkiruoaksi olikin sitten näyttävä hääkakku, Macarons-torni sekä sveitsiläisiä ja suomalaisia suklaita. Herkkupäydästämme voit lukue tarkemmin täällä.
Hovimestari hääjuhlassa
Ennen ruokailua meistä huolehtiva Vanajanlinnan vastaava hovimestari esitteli ruokalajit juhlavieraille. Kielitaitoinen hovimestari oli huomaavainen ja hieno lisä hääillallisellemme. Tämän jälkeen tarjoilijat aloittivat pöytiin tarjoilun ja kaatoivat kannusta keittoa valmiiksi katetuille syville lautasille. Ruokailu eteni todella sujuvasti ja tarjoilijat tekivät loistavaa työtä. Emme edes huomanneet heitä, en ainakaan itse muista edes nähneeni yhtään tarjoilijaa niin huomaamattomasti heitä ohjailtiin. Vasta jälkikäteen kuvista näin tarjoilijoita työntouhussa. Illastamme vastaava hovimestari ohjasi ja huolehti sujuvasti astioiden keräykset ja uusien annosten tuomiset. Turhia odotteluja ei ollut, mutta saimme silti syödä rauhassa jokaisen ruokalajin. Hääillallinen oli oikein miellyttävä ja rento, kun ihmisten ei tarvinnut lähteä jonottamaan buffet pöytään vaan vieraat saivat käyttää ajan seurusteluun muiden kanssa. Meidän häissä pöytiintarjoiltu menu loi todella hyvän tunnelman ja teki ruokailusta erittäin juhlavan.
Vaikka annosten väliajat on yleensä hyvä käyttää hyödyksi, Vanajanlinnan toiveena oli, ettei pitkiä ohjelmia järjestettäisi ruoka-annosten välissä. Jotta ruoka ei jäähtyisi mahdollisen odottelun johdosta. Siksi varsinainen ohjelma jätettiin myöhempään iltaan ja vain isäni puhe oli ajoittettu sopivasti ensimmäisen ja toisen ruokalajin väliin. Isäni oli kellottanut puheensa, joten tiesimme sen tarkan keston. Tämä oli Vanajanlinnalle ok ja puhe katkaisi pienenä ohjelmanumerona sopivasti ruokailua.
Istumajärjestys oli häissämme todella poikkeuksellinen ja riskillä rakennettu. Sen onnistumisesta kuulette seuraavaksi ihan omassa postauksessa.
♥ Anniina
Häiden jälkeistä avioliittoarkea voit seurata häämuistoilla maustettuna Instagramissani: @somethingblue_byanniina
Kuvat: Josefin Westin
Lue myös:
♥ Mitä pitää tietää hääpuvun pukemisesta?
♥ Hääpuvun kuljetus lentokoneessa ja morsiamen ryöstö pilvien yläpuolella