Siviilivihkimispäivänä herätyskello soi klo 7 aikaan ja heräsimme kovaan ukkosmyrskyyn. Kun sanon kovaan tarkoitan sellaista ukkosmyrskyä, joka paukuttaa ihan päällä pitäen niin kovaa meteliä, että sitä ihan säikähtää kun paukahtaa! Sveitsissä ukkosmyrskyt riepottelevat melkoisesti osuessaan päälle. Toki ukkosella on myös hyvät puolensa, sillä se raikastaa yleensä helteistä +30-35 asteen ilmastoa. Edellisenä iltana olimme olleet syömässä Danielin ja oman perheeni kanssa ihanassa järvenranta ravintolassa. Illallinen toimi tavallaan lähtölaskuna häihin.
Daniel lähti ensimmäiseksi hakemaan avaimia vanhan luostarin pieneen juhlasaliin. Olimme varanneet paikan cocktailtilaisuutta varten ja miesten piti kantaa pystypöydät valmiiksi sisätiloihin. Minä lakkailin kynteni aamusta, koska en arvannut siinä kaatosateessa lähteä ajamaan. Hetken odottelun jälkeen ukkosrintama siirtyi kauemmaksi ja pääsimme äitini kanssa lähtemään ilmapallokauppaan. Siellä arvoimme, mitä ostaisimme ja paljonko, jotta ne mahtuisi pieneen autoomme. Pallo-ostosten jälkeen suuntasimme kukkakauppaan noutamaan tilaamani leikkokukat pöytämaljakoita sekä kakkua varten.
Päästyämme takaisin kotiin koristelin juustokakut ja pakkasimme ne sekä donitsit laatikoihin. Sitten ajoimme Danielin kanssa cocktail-paikkaan ja leikkasimme kaksistaan kukat maljakoihin. Kasasin donitsikakun ja koristelin sen lopuilla kukilla. Lisää donitsikakusta voit lukea täältä. Tässä kohdin kello oli jo yksi ja siviilivihkimisen oli tarkoitus alkaa klo 15.00, joten mieleen hiipi lievä paniikki. Ehtisimmekö ajoissa paikalle, minun piti vielä mennä suihkuun, laittaa hiukset ja meikata. Eikä siinä mitään, leikkasin lopulta myös isäni hiuksetkin tuon kahden tunnin aikana. 😀
Suihkun ja kirjaimellisesti viiden minuutin hiusten laiton jälkeen seurasi 10 minuutin meikki ja sitten sainkin istua pyyhe päällä 20 minuuttia vain omissa ajatuksissani. Tuona aikana iski väsymys, mutta puhuimme Danielin kanssa, että kohta se on menoa. Arvoin viimehetkellä, mitä pukisin päälleni, mutta päädyin kuitenkin kokovalkoiseen pitsiseen kesämekkoon. Koruiksi valitsin vanhat helmet korviin sekä kaulaan. Helmi teema jatkui myös omatekemässä hiuskorussani. Pukeutumisen jälkeen ajoimme siviilivihkimispaikalle viereiseen kylään. Vihkimisemme piti alunperin olla kauniin hissittömän rakennuksen ullakkotilassa, mutta jouduimme siirtämään sen alakertaan tavallisempaan vihkitilaan, koska Danielin mummu sekä molempien isät olivat keppien kanssa. Siviilivihkimiseen osallistui molempien perheiden ohella Danielin lähisukua sekä bestmanit.
Note to myself – olisi pitänyt harjoitella uutta allekirjoitusta ennen siviilivihkimistä
Ennen vihkimistä kaikki kyselivät jännittääkö. Naureskellen vastasimme, että ei tässä ole tänään ollut aikaa sellaiseen. Se oli ehkä ihan hyvä juttu.
Siviilivihkiminen meni hyvin, mutta menin aivan lukkoon, kun tuli minun vuoroni allekirjoittaa vihkitodistus. Paperissa luki uusi sukunimeni, mutta blondina en tiennyt, pitikö minun kirjoittaa siihen siis uusi vai vanha sukunimi? Hetki tuntui lähes ikuisuudelta, kun punnitsin asiaa hiljaa itsekseni. Joku vielä heitti vitsiä, että tiedänkö varmasti, minkä nimen kirjoitan? Mielessäni tulin tulokseen, että kyllä tähän kohtaa pitää kirjoittaa uusi sukunimi, jolloin iski seuraava paniikki. Miten sen kirjoitan, sillä en ollut yhtään tajunnut harjoitella nimen kirjoittamista. Raapustin sen sitten todella kauniilla harakan varpailla ihan tekstaten! 😀 En tiedä miten muualla siviilivihkiminen menee, mutta muistakaa ihmiset harjoitella uutta sukunimeä ajoissa, niin vältytte tämän kaltaisilta paniikkituokioilta.
Vihkimisen jälkeen lähdimme käymään lähellä sijaitsevilla alpeilla Danielin ja hänen siskonsa kanssa ottamassa vihkikuvia. Rekvisiittana toimi ilmapallot ja lisäksi olimme pakanneet kylmälaukkuun lasit sekä pienen Prosecco-pullon. Kuvauspaikan olimme katsoneet Danielin kanssa valmiiksi muutamaa viikkoa aikaisemmin ja löytämämme paikka oli ihan täydellinen. Halusimme ehdottomasti kuvia alppimaisemissa, sillä ne ovat meille tärkeitä ja halusimme taltioida ne muistoihin vihkipäivästämme. Parhaimpia otoksia tässä:
10 minuuttia ennen vihkimistä.
Kuvaus-session jälkeen olimme sopineet, että saapuisimme cocktail-paikkaan hieman vieraiden jälkeen klo 18.00. Kuljimme aluksi hienon jääkiekkomailakujan läpi ja sen jälkeen kättelimme vieraat. Tarjolla oli pientä sormisyötävää pitopalvelun järjestämänä sekä olutta ja viiniä sveitsiläiseen tapaan. Illan aikana tunnelma oli rento ja ihmiset tuntuivat viihtyvän. Kiertelimme juttelemassa, otimme ryhmäkuvia ja Danielin työkaverit olivat järjestäneet pientä sähköistä ohjelmaa. Daniel on siis sähköfirmassa töissä, joten hänen piti rakennella sähköjohdoista oikea kombinaatio, jotta valo syttyy. Saimme myös Danielin jääkiekkojoukkueelta lahjaksi aivan huikeat pelipaidat meidän nimillä ja hääpäivän päivämäärillä varustettuna!! Pukeutuminen tällaiseen tilaisuuteen on yleensä hyvin rento ja on myös tyypillistä, että harrastuksista kaverit tulevat ”harrastusvaatteissa”.
Siviilivihkipäivämme oli täydellinen, rento ja samalla juhlallinen. Se ei olisi voinut olla enempää meidän näköinen. Jännittäminen unohtui päivän aikana täysin. Kotiin pääsimme pikaisen paikkojen laiton jälkeen noin klo 22.00, jonka jälkeen vielä pakkasimme seuraavan päivän aamulentoa varten.
Mitä ennennäkemätöntä sattuikaan meidän lennolla? Tästä lisää ensikerralla. 😉
♥A
Lue myös:
X Maistraattivihkiminen, miten saada päivästä juhlava?
X Siviilivihkimisen pukeutuminen – boho-tyyli & sulhasen look
X Timanttimoka – onko kihlasormuksessani isompi timantti?
4 kommentit
Kuulostaapa kivalta päivältä vaikka kiirettä ilmeisesti pitänyt! Niin hienoa että pystyitte sisällyttämään vihkipäiväänkin tällaiset omat juhlat 🙂
Aamu oli hieman hektinen, mutta ehkä ihan hyvä niin! Ei ainakaan jännitys ehtinyt iskemään. Kokopäivä oli todella nautinnollinen ja vaivan arvoinen. 🙂
Voi miten ihanalta kuulostaa! Hymyistä näkee, että olette nauttineet päivästä. 🙂 Tosi kivoja ovat nuo ilmapallojen ja kuohuviinin kanssa otetut kuvatkin.
Kiitos Tanja! ♥ Näitä asioita on niin paljon vaikeampi selittää blogiin, niin että se kuulostaisi yhtä ihanalta, mitä se oli eikä epämääräiseltä sekamelskalta. Meidän kuvauksista vastasi Danielin sisko, kuka yllytettiin ottamaan meistä muutamia kuvia muistoksi päivästä.