”Tänään mä päätin, että mä aion sun viereen rauhoittua. Mun sydän on hauras ja levoton aina, mut ajattelen vaan sua
Ja kauttas vihdoin huomasin, kaiken ei tarvitse olla huonommin. Toit takas sen valon jota ennen sua peittelin
Jos sä saat mut vaan nauramaan niin mun on helppo sut unohtaa,
mutta jos sä näät kun itkemään jään niin tiedät et saatan sua rakastaa
Ota musta kii kun mä kaadun, mutta päästä irti kun maadun rakasta mua nyt, oon pysähtynyt ja syttynyt uudestaan palamaan Oo siinä vaan
Rikottu sielu tietää sen tunteen, kuinka rakkaus turhauttaa ja silti päätyy aina siihen vaik koittais sydäntä harhauttaa
Mut sä et lähtenyt oo vaikka mä osaan raivota ja pelätä, vaikka toinen ihan yhtä hauras olet sä
Jos sä saat mut vaan nauramaan niin mun on helppo sut unohtaa
Mutta jos sä näät kun itkemään jään niin tiedät et saatan sua rakastaa
Ota musta kii kun mä kaadun, mutta päästä irti kun maadun
Rakasta mua nyt, oon pysähtynyt ja syttynyt uudestaan palamaan
Oo siinä vaan”
Tässä yhden laulun sanoja jonka rakas ystäväni laulaa meidän vihkiseremoniassamme. En tosiaankaan tiedä miten pystyn olemaan itkemättä häissämme. Jos kyynelehtisin kauniisti, ei olisi mitään ongelmaa, mutta siinä on meikki entinen kun alan rääkymään. Olen aika tunteellinen ihminen, itken ilosta ja surusta, eikä tarvitse paljoa tapahtua että silmäkulmani kostuvat. Ja jos hääpäivänämme silmäkulmani vain ja ainoastaan kostuisivat, ei olisi mitään ongelmaa. Jos kuuntelen esimerkiksi yllämainittua laulua, en pysty olemaan itkemättä kun ajattelen ensi syksyä ja meidän hääpäiväämme.
Toisaalta taas, en ole tirautellut kyyneliä esimerkiksi lastemme ristiäisissä, mutta muiden lasten ristiäiset yms. saavat kyynelkanavani aukeamaan, eikä itkusta tule loppua. Rakkaan ystäväni häissä viime syksynä itkin silmät päästäni jo kirkossa, häätanssista puhumattakaan… No, joka tapauksessa, olen yrittänyt ajatella että se tilaisuus on sen verran jännittävä ja olemme mieheni kanssa pääosassa, että ehkä pystyn jännitykseltäni juuri ja juuri keräämään itseni ja olemaan nyyhkyttämättä, juuri niin kuin lastemme ristiäisissäkin. Tai sitten en… Pääasia että itken ilosta, enkä surusta… 😀
-Jenna
Lue myös
Onko hääbudjetin ylittyminen ennemminkin sääntö kuin poikkeus?