Minun piti julkaista tämä postaus jo viikonloppuna, mutta olin ottanut läppäriini vahingossa väärän adapterin häämatkallemme mukaan. Eikä aikaakaan ja akku loppui läppäristäni, ennenkö ehdin viimeistellä tekstin. Blogipostaukseni jäi odottamaan tätä alkavaa viikkoa ja ehkä hyvä niin, sillä lyhyt häämatkamme ei kulunut ainakaan läppärin ääressä. Palataan häämatkaan tarkemmin hieman myöhemmin, koska nyt uppoudumme hääaamun tunnelmiin.
Hääpäivän aamuna herätyskello pirahti noin seitsemän aikaan. Avatessani silmäni varhaiset auringon säteet osuivat sviitin ikkunoista sänkyyn, jossa olimme nukkuneet sikeästi kaasojeni kanssa. Hämmästyksekseni väsymys ei painanut lainkaan, vaikka edellisenä iltana olikin mennyt todella myöhään. Häitä edeltävän päivän vaiherikkaista tapahtumista voit lukea täältä. Hartioissa ja niskassani sen sijaan tuntui ikävä jomottava aamukireys, joka taisi johtua alitajuntaisista stressin sekä jännityksen sekaisista tuntemuksista. Yksi kaasoistani antoi minulle lyhyen niskahieronnan, mikä laittoi veren kiertämään ja särky hävisi tai ehkä jopa unohtui aamun mittaan. Ainakaan en muista, että hartiaseudussa olisi sen jälkeen ollut tuntemuksia.
Ensin suuntasimme linnan aamupalalle nauttimaan runsaista buffet-pöydistä. Paikalla ei niin varhain perjantai aamuna ollut vielä juurikaan muita, joten saimme rauhassa maistella antimia ja jutella tyttöjen juttuja. Ihmettelimme, kuinka nopeasti vuoden suunnittelut ovat menneet ja miten tänään on jo se päivä, jota varten on aherrettu lukuisia tunteja.
Hääaamun valmistautuminen Vanajanlinnan hääsviitissä
Aamupalan jälkeen kapusimme takaisin yläkerran sviittiin, missä vaihdoimme vaatteet kevyihin aamutakkeihin. Halusin muistaa kaasojani jo hieman etukäteen, joten olin edellisenä iltana antanut heille lahjoiksi satiiniset aamutakit nimillä varustettuna. Kaasoni olivat otettuja persoonallisesta muistamisesta, eivätkä ilmeistä päätellen osanneet odottaa sellaisia. Hengailimme aamutakeissamme pukeutumiseen asti nauttien elokuisesta auringosta ja lämpimästä aamupäivästä. Satiinitakit sopivat ehdottomasti hääaamun yhteislaittautumiseen. Meidän kaunistautuminen kaasojen kanssa tapahtui isossa Vanajanlinna hääsviitissä, jossa oli kaksi eri huonetta. Luonnonvalo ikkunoiden edessä oli täydellinen meikkauksiin. Olimme myös saaneet linnan puolesta käyttöömme lisäpeilejä sekä tuulettimet. Myös kampaajat ja meikkaajat olivat saapuneet aamupalan jälkeen sviittiimme.
Laittautuminen juhlapaikalla yhdessä oli paras päätös, sillä se teki aamun ohjelmasta hieman rentouttavamman, eikä kenenkään tarvinnut lähteä erikseen mihinkään. Toki laittautumisoperaatio saattoi vaikuttaa hieman kaaokselta, sillä meitä oli hääsviitissä minun lisäkseni kolme kaasoa + kolme meikkaajaa. Lisäksi siellä oli meidän kaikkien tavarat sekä valokuvaaja ja videokuvaaja taustalla taltioimassa todistusaineistoa tästä kaikesta. Vaikka hääsviittimme olikin iso, kävi tilat ahtaiksi lähes kymmenen ihmisen häärätessä siellä samaan aikaan. 😀
Kampauksesta ja meikistäni huolehti ihana Irina Arvokas. Hän loihti raikkaan meikkini ja täydellisen nutturan hääpäivään. Pieleen menneestä koekampauksesta ja kampaajan vaihtamisesta voit lukea lisää täältä. Kampauksen tekemiseen kuluneen ajan käytin senkin hyödyksi, sillä viimeinen tekemätön asia oli rakkauskirjeen kirjoittaminen Danielille. Suomalaisittain tämä tunnetaan kaiketi vihkivalana (en ole tästä kuitenkaan ihan varma). En alun perin ollut suunnitellut kirjoittavani sitä hääaamuna kampaajan penkissä, mutta muutamien muuttujien myötä se jäi ainoaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi. Jälkeenpäin ajateltuna en ehkä ollut ihan luovimmillani siinä tilanteessa, mutta ainakin sen kirjoittaminen piti jännityksen tipotiessään. Kaasojeni kampauksista sekä meikeistä huolehti samaan aikaan erikseen kaasojen kaveripiiristä tutut kampaaja-meikkaajat. Minun jälkeen Irina jatkoi vielä äitini meikin ja hiusten parissa.
Jos sinulta puuttuu vielä hääkampaus ja meikki, niin uskallan suositella taitavaa Irinaa. Oli riski vaihtaa kampaajaa, mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. Lopputulokseen en olisi voinut olla tyytyväisempi. Iso kiitos Irinalle täydellisen häälookin luomisesta. ♥
Hääaamun herkkuhetkestä luonnolliset kuvat kaasojen kanssa
Hiuksien ja meikkien jälkeen kippistelimme hieman tyttöjen kanssa ja maistelimme mini macaronseja. Olin ostanut eri makuisia macaronseja Zürichin lentokentältä ylellisestä kahvila-konditoriosta nimeltä Sprüngli. Lentokentällä macaronssit pakattiin lennonkestävään take away-rasiaan! Täydellinen herkkuyllätys säilyi perille asti ehjänä ja maukkaana. Hääaamun herkutteluhetki sopi ihanasti kaasojeni kanssa vietettyyn aamuun ja toi ehkä hieman tasapainottavaa nautintoa edellisen illan kiireelle. Herkkuhetken aikana meistä saatiin helposti napsittua luonnollisia tilannekuvia yhdessä. I mean look at this pictures! Nämä tunnelmalliset kuvat puhukoon puolestaan hääaamusta.
Tässä vielä hääaamumme tarkka aikataulu:
Klo 7.00 – Herätys, morsian ja kaasot
Klo 7.15 – Aamupala, morsian ja kaasot
Klo 8.15 – 10.45 Hiukset ja meikit
Klo 9.00 – Sulhasen ja bestmanien aamupala
Klo 11.00 – 12.00 Valmistautumiskuvat kaasoista ja morsiamesta
Klo 12.00 – 13.00 Valmistautumiskuvat bestmaneista ja sulhasesta
Klo 12.00 – 12.45 Pukeutuminen morsian (ja sulhanen + bestmanit)
Klo 12.45 – Lähtö First look -kuvauksiin
Klo 13.00 – 15.00 First look sekä potrettikuvat
Suunnittelemastani aikataulusta huolimatta pientä kiireenpoikasta oli hääaamussamme kuitenkin havaittavissa ja olikin hyvä, että olimme varanneet aikatauluun hieman extra aikaa ennen kuvauksiin lähtöä. Tuo ylimääräinen aika tuli tarpeen, sillä kaasojen laittautuminen ottikin enemmän aikaa, mitä oli alun perin arvioitu. Myös vihkiseremonian ohjelmissa sekä vieraiden nimikylteissä oli huomattu aamun aikana pieni moka, joten sitä säädettiin vielä kaasojen, bestmanien ja bestmanien tyttöystävien puolesta. Minut onnistuttiin pitämään tästä kuvioista aika hyvin epätietoisuudessa, joten en osaa ihan tarkasti kertoa, mitä oli tapahtunut. Pääasia, että tilanne saatiin kuulemma haltuun, kiitos apujoukkojen.
Yllättävintä hääaamussa oli se, että en osannut jännittää. Olin todella tyynin mielin koko aamupäivän. Olen kuitenkin luonteeltani melkoinen jännittäjä. Toki vältyimme turhilta odotteluilta, eikä aamuumme sisältynyt erityistä liikkumista paikasta toiseen, jolloin olisi ehkä ollut aikaa omille ajatuksille tai sille jännittämiselle. Toisaalta jännittämättömyys ehkä kertoo myös naimisiin menemisen oikeasta päätöksestä ja tulevasta avioliitosta. Luotin siihen, että Daniel on vihkimisessä vierelläni, eikä sitä tarvitsisi sen kummemmin jännittää. Onnistuin myös saamaan itseni jonkinlaiseen Zen-moodiin, sillä en ottanut turhaa stressiä siitä, että jokin menisi pieleen päivän aikana. Luotin siihen, että asioilla on tapana järjestyä, kävisipä mitä tahansa.
♥ A
Kuvat: Josefin Westin
Lue myös:
X Siviilivihkiminen ja rento coctailtilaisuus
2 kommentit
Tästä välittyy niin ihana tunnelma! Vitsit nyt näitä kuvia katsoessa sittenkin hieman harmittaa, ettei meillä otettu kunnollisia kuvia hääaamusta ja valmistautumisesta. Etenkin nuo kaasot ja morsian -kuvat ovat niin ihania <3
Kiitos Salla ihanasta kommentistasi! Ymmärrän, jos näitä ei olis otettu niin olisi jäänyt kyllä harmittamaan! Onneksi osasin suunnitella sekä sisällyttää tämän yksityiskohdan alusta asti meidän hääaamuun. Tästä jäi ihana muisto ja nuo kuvat henkivät juuri sitä maagista tunnelmaa! ♥