Kuvat: Petteri Mäntysaari
Tässä postauksessa käyn läpi, kuinka häämme eteni vihkimisen jälkeen. Kirjoituksesta tuli suhteellisen pitkä, vaikka pyrin pitämään yksityiskohtaisuudet minimissä. Myöhemmissä postauksissa avaan enemmän juhlien yksityiskohtia, kuten juhlatilan koristelua, ohjelmaa sekä herkkuja, joista pääsimme nauttimaan. Nyt keskitytään enemmän, millainen juhlan kulku meillä oli, kuinka hyvin pysyimme aikataulussa sekä haluan nostaa muutamia tärkeitä oivalluksen hetkiä. Kokonaisuutta kun miettii, voi todeta, että häiden aikataulutus onnistui, koska oli antanut riittävästi ohjelmien välille tilaa. Kyllä ne ihmiset sen tunnelman loivat ja sen kautta tilanteetkin menivät omalla painolla eteenpäin. Tämä artikkeli antaa varmasti hyvän yleiskuvan hääjuhlistamme!
Klo 16.15-17.00: Halijono, alkumaljat kera cocktailpalojen sekä tervetulopuheet.
Sydämeni oli pakahtua onnesta, kun pääsin halaamaan jokaista läheistä, jonka olimme kutsuneet häihin, voi sitä onnen ja rakkauden määrää! Ja ajatella, että oli käynyt mielessä joskus suunnitteluvaiheessa, onko tämä niin tarpeellista, meneekö vain turhaa aikaa. Jos käyt samaa asiaa mielessä, unohda ajatus ehtiikö, sillä kyllä kerkeää ja kokemus on ihana! Seremoniamestarimme Susanna ja Thomas pitivät tervetulopuheet, jotka sisälsivät infopläjäyksen lisäksi paljon henkilökohtaisia tunteita ja ajatuksia. Itkulta ja naurulta ei säästytty! Mekin olemme Susannan kanssa tunteneet toisemme jo 20 vuoden ajan (herranjestas!) ja Susanna oli pukenut hienosti nämä vuodet kauniiksi sanoiksi! Tämän jälkeen vierailla oli hyvä hetki seurustelulle ja nauttia cocktailpaloista. Itselläni oli tässä vaiheessa loistava tilaisuus karata irrottamaan huntua. Tuulen puuskat ja huntu eivät vain toimi, niin sain olla rennompi juhlissa. Mitä kaikkea alle tunnissa ehtiikään!
Klo 17-19: Ruokailu & puheet.
Pääsimme hyvin aikataulujen puitteissa aloittaamaan ruokailun. Hääcrew piti huolen yhdessä cateringin kanssa, että ruokien haku sekä juomakaadot sujuivat ongelmitta. Vieraat pääsivät myös pelaamaan bingoa odotellessa omaa vuoroaan. Ruoka oli niin taivaallista kun oli odottanutkin! Jokainen elementti oli loppuun saakka mietitty ja laatu paistoi tarjonnasta. Sesongin raaka-aineet olivat hienosti huomoitu, kesäistä ja raikasta!
Puheet pääsimme aloittamaan puoli seiskan aikaan, suurin piirtein silloin kun olikin suunniteltu. Veljeni aloitti hyvin koskettavalla, suojeleva veli -tyylisellä puheella, joka oli hienosti osoitettu Jesselle huumorin kukkia unohtamatta. Puheet olivat kaiken kaikkiaan tunnerikkaita, pilke silmäkulmassa esitettyjä ja jokainen omalla tavalla kaunis. Itselläni alkoi Jessen puheen kohdalla jo kyyneleet valua, niin liikuttunut olin tilanteesta. Oma puheeni oli ns. kiitospuhe kaikille paikalla olijoille, erityisesi häätiimille, joille puheen aikana jaoimme myös kiitoslahjat. Viimeinen kiitos kuului rakkaalle miehelleni, joka on opettanut minulle niin paljon rakkaudesta ja rakastamisesta.
Klo: 19-19.40: Ensitanssi.
Ihan tasalta emme tainneet päästä aloittamaan tansseja, puheiden välissä oli kuitenkin hyvä päästä hetkeksi tuulettumaan, sekä avasimme baaripisteet silloin. Kun oli aika ensimmäisen tanssimme, koimme yllätyksen, kun bändi aloitti soiton. Kappale ei ollutkaan se mitä alunperin olimme toivoneet. Kyseessä oli yksi viidestä toivekappaleestamme, mutta ei se ’meidän biisi’, joka oli ollut jo kolmen vuoden ajan meidän kahdenkeskinen juttumme. Onneksi bändin soittama Oopperan Kummituksesta tuttu kaunis ’All I ask of you’ oli myös erittäin romanttinen sovitus ja sopi tilanteeseen. Sekaannuksia toki sattuu ja tähän suhtauduimme huumorilla sekä mukautuen tilanteeseen. Pian häätiimimme näytti vieraille mallia liittymällä seuraamme tanssilattialle. Ensimmäisen kappaleen jälkeen oli hauska valssata myös muiden läheisten herrojen kanssa: appiukon, enoni ja veljen kanssa. Ensimmäinen setti olikin mukava sekoitus klassisia valsseja sekä svengaavia poppia.
Klo: 20-21: Yhteiskuvat, seurustelua & kahvittelu.
Meillä taisi tämän tunnin aikana tulla jotain pieniä muutoksia aikataulutusten suhteen. Tilanne hoidettiin todella vaivattomasti ja luonnollisesti, sillä en enään edes muista mikä ohjelmista vaihui minkäkin kanssa. 🙂 Yhteiskuvat hoidettiin tehokkaasti Petterin johdolla ja hääcrew hoiti asian, että oikeat vieraat olivat valmiina kuvien ottoon oikealla hetkellä. Aikaa riitti myös hyvin seurustelulle tässä välissä, kun catering valmisteli kahvitusta. Jos en hehkuttanut cateringiä riittävästi suolaisten kanssa, niin ylistäminen kyllä jatkuu makeiden kanssa! Jälkiruoat näyttivät jo niin herkullisilta, mutta maut ne vasta olivatkin suussasulavia! Pavlova vei kielen mennessään!
Klo 21-23: Bändin toinen ja kolmas setti, sekä välissä ”pallon heitto”.
Kaksi muuta bändin settiä oli selkeämmin party- ja poppibiisejä. Bändillä oli mukava meininki ja tanssilattialla tulikin viihdyttyä joratessa vieraiden kanssa pitkään. Muutama hidas biisi välissä oli sopivaa, sillä välillä piti hengähtääkin. 🙂 Settien välissä järjestimme meidän version kimpun ja sukkanauhan heitosta. Me harrastamme Jessen kanssa molemmat palloilulajeja, minä futista ja Jesse rugbya. Tästä tulikin hauska idea mieleen, että jos klassisten heittojen sijaan heitämmekin seuraaville pallot jalkaan. Ihanaa kuinka aikuisilla herääkään sisäinen lapsi ja kilpailuhenkisyys, kun he yrittävät napata pallon ensimmäisenä.
Klo: 23-02.15 Bileet!
Kun bändi oli viimeisen setin vetänyt, yöpala oli juuri se mitä tarvittiin. Tarjolla oli maukkaita kana- ja vegeleipäsiä kera raikkaiden lisukkeiden sekä karkkibuffaa. Halusimme vähän street food -henkistä herkkua tarjolle, sillä suhteemme alku liittyi vahvasti katuruokafestivaaleihin. Saimme yhdeltä läheisemmältä ihanan häälahjan: hän lupasi tulla pitämään huolen loppuillan musiikista. Hän tekee dj-keikkoja, joten meno oli yhtä tasokas kuin yökerhossa olisimme bailanneet! Musiikkiin liityi myös kaasojen ja bestmanien yllätysohjelma: dance battle! Naiset vastaan miehet ja me saimme iloksemme toimia tuomareina.
Oli hykerrettävän hauskaa kun vieraat yrittävät parhaansa mukaan tuoda voittoa omalle tiimillemme. Oikeastaan se oli niin fantastista, että halusimme lisää. Pyysimme, että molemmat joukkueet valitsevat tiimeistään ”championin” ja he kisaavat voitostaan. Naisten joukkueesta valikoitui kaasoni Laura ja pallonkin napannut Olli. Final countdown lähti soimaan ja lopputulema oli mitä legendaarisin. Vaikka tilanne sattui spontaanisti, tuntui kun näiden kahden tanssi olisi ollut pitkään harjoiteltu koreografia, niin hienosti molemmat liikkuivat! Voitto ei ollut enää tärkeää, vaan tämän tunnelman säilyttäminen. Ja niin bileet jatkuivat naurun, seurustelun ja tanssin täyteisinä aina bussin tuloon saakka. Bussissa oli vielä kova hinku jatkaa juhlia, mutta kun hotellille päästiin, kyllä se uni maistui parhaiten. 🙂