Edellisestä blogikirjoituksesta on mennyt lähes kuukausi, sillä aika on kulunut ainutkertaisten asioiden äärellä. Perjantaina 8.6. tahdoimme Tampereen maistraatissa. Tilaisuus oli nopea ja tunteita kuohuttava. Todistajina toimivat molempien siskot. Jännitys oli taattu, enkä tilaisuuden aikana pystynyt keskittymään ollenkaan, mitä vihkijä puhui edessämme. Eniten hermoilin ehkä sitä, että tajuanko tuottaa ne oikeat tavut juuri oikeassa kohdassa. Hyvinhän se sitten meni.
My Sis <3
Maistraattivihkimistä varten olin varannut kampaamoajan juhlakampausta varten. Taitavan kampaajan käsittelyssä ei mennyt kuin tunti ja olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Samalla reissulla ostin Prismasta neljän euron kimpun, jonka tuunasin ystäväni vinkeillä morsiuskimpuksi jesarilla ja satiininauhalla. Aiemmin keväällä olin hankkinut valkoisen Vilan mekon vihkimistä varten, sellaisen, jota voin hyvin käyttää vapaa-aikana jatkossakin. Vihkimistä edeltävänä iltapäivänä sain idean ommella itse mahdollista koleaa päivää varten takin, joka näkyy ylläolevassa kuvassa. Ystäväni teki koemeikin, joka onnistui täydellisesti.
Kampaus ja meikki valmiina!
Vihkimisen jälkeen suureksi yllätykseksemme supersiskomme ajeluttivat meitä pikku-Fiatilla ”Kikillä” Tampereen keskustassa tölkit kolisten auton perässä. Matkalla nautiskelimme kuohuvaa. Jatkoimme iltapäivää Tampereella asuvien perheenjäsenten kanssa nauttimalla päivällistä Laukontorin läheisyydessä olevassa ravinteli Huberissa.
Olo oli koko päivän sellainen, kuin olisin kävellyt pumpulin päällä, niin kepeä ja onnellinen.
Morsiuslook
Diy morsiuskimppu ravinteli Huberissa.
Kesäkuu menikin uutta nimeä opetellessa ja odottaessa valintakoetuloksia, jotka osoittautuivatkin iloiseksi yllätykseksi ja tulevat muuttamaan hääjuhlien jälkeistä elämää aikalailla. Viime keskiviikkona kävin kampaajalla värjäyttämässä vaaleita raitoja viimeisen kerran ennen häitä, ja samalla suunnittelimme hääkampausta. Nyt olen aika varma, mitä haluan. Koekampausta odotellessa!
Yhden itselleni merkittävän asian olen saanut elokuisia hääjuhlia varten toteutettua, nimittäin löysin meille täydelliset, meidännäköiset vihkisormukset. Omastani puuttuu vielä kaiverrus. Jokohan pitäisi Gizmon kanssa alkaa treenata sormuspojan arvovaltaista tehtävää? 🙂
When there is kindness,
there is goodness.
When there is goodness,
there is magic.
– from Cinderella (2015)
Pumpulinkepeää perjantaita toivottaen,
Maija
2 kommentit
Onnea tuoreelle rouvalle jo tässä vaiheessa! 🙂 Tosi kaunis olit jo maistraattipäivänä!
Kiitos paljon 🙂