Uskosin jokaisen hääparin kokevan stressiä edes jonkin verran häiden suunnittelun aikana. Yleensä häästressi ajoittuu lähelle häitä tai näin ainakin olen monelta kuullut. Syy, miksi haluan jo nyt puhua häästressistä, lienee ilmeisin: olen jo kokenut ensimmäiset stressin hetket häihimme liittyen. Miten mulla voi jo olla häästressiä, kun häihimme on aikaa 277 päivää eli yhdeksän kuukautta ja kolme päivää?
Mulla iskee pienoinen paniikki miettiessäni, kuinka vähän aikaa häihimme on. Niihin ei ole enää vuottakaan, ja meillä on vähän päätettynä ja mietittynä valmiiksi. Rauhoittelen itseäni ajatuksella: vietämme häitämme pienellä paikkakunnalla, joten meillä on hyvin aikaa etsiä valokuvaajia ja bändejä. Pellossa ei mahdollisesti ole niin paljon kysyntää, että kaikki ammattilaiset olisivat jo varattu. Toki tulisi ottaa huomioon myös pienen paikkakunnan tarjonta, mikä on yleensä suppeampi kuin kaupungeissa.
Tällä hetkellä meillä on kirkko ja juhlapaikka varattuina. Pitopalvelustakin on sovittu, sillä ruoka ja juoma tulevat juhlapaikan puolesta. Onhan meillä siis tärkeimmät jo hoidettuina. Kuitenkin vielä on paljon tekemistä, varsinkin ajatuksen tasolla. Emme ole vielä oikein hahmottaneet, millaista tunnelmaa lähdemme tavoittelemaan, mihin haluamme panostaa tai edes, millainen teema sopisi häihimme.
Mulla meni todella kauan, että olin henkisesti valmis tekemään päätöksiä ja lyömään asioita lukkoon. Pelkäsin tekeväni vääriä päätöksiä ja katuvani niitä jälkikäteen. Välillä jahkailen asioita ihan liikaa. Löydän monista asioista jotain hyvää, enkä osaa tehdä päätöstä siitä, mikä olisi paras valinta. En siis tarkoita, että minun pitäisi yksin päättää häihimme liittyvät asiat, enkä todella haluaisikaan. Antilla harvoin on vahvaa mielipidettä siitä, mitä hän haluaisi jonkin asian kanssa tehdä. Niinpä päätöksen teko tähän asti on langennut minun niskaani. Moni morsian olisi varmaan innoissaan. Mie kuitenkin haluaisin suunnitella häämme yhdessä niin, että kumpikin on tyytyväinen yhteisiin päätöksiin.
Stressiä hääpäivän valinnasta
Tällä hetkellä en koe olevani stressaantunut häistä. Tuntuu helpolta miettiä häitä jatkuvasti ja elää niin sanottua hääarkea. Samaa en voi sanoa kuukauden takaisesta tilanteesta, jolloin jahkailimme ja se kostautui siten, että menetimme haluamamme hääpäivän. Ihastuimme yhteen juhlapaikkaan, jossa haluamme viettää häitämme. Emme kuitenkaan osanneet päättää hääpäivää, ja kun vihdoin teimme päätöksen, paikka olikin varattu siinä jahkailumme aikana. Koska halusimme viettää häitämme juuri kyseisessä juhlapaikassa, päiväksi valikoitui sitten 27. kesäkuuta.
Minulle päivämäärän muutos oli suuri pettymys. Tiedän sen olevan meidän mokamme, mutta se ei helpottanut surua ollenkaan, vaan itkin asiaa viikon. Mietin jopa, jos sittenkin siirrettäisiin hääpäivä syksylle. Koska päivä oli Antille ihan sama, jäin mielessäni pähkäilemään päivämäärän vaihdosta. Olin ihan stressaantunut tilanteesta, enkä osannut ajatella asiaa järkevästi.
Onneksi rohkenin ottaa asian puheeksi äitini kanssa. Hän kertoi minulle karun totuuden: minun piti ottaa vastuu omasta mokastani ja päättää uusi päivä surkuttelun sijaan. Päivähän oli tässä vaiheessa jo päätettynä, mutta en ollut suremisen takia henkisesti hyväksynyt päivää. Puhelu äidin kanssa oli juuri se, mitä tarvitsin. En enää miettinyt muita päiviä ja tällä kertaa tein myös henkisen päätöksen: Häitämme vietettäisiin 27.6.2020.
Miten meidän käy jatkossa?
Tietysti minua pelottaa, miten meidän jatkossa käy. Osaammeko tehdä päätöksiä yhdessä pariskuntana? Tämä kokemus oli meille kummallekin opettavainen, ja olen onnellinen, että koimme sen näinkin alussa hääsuunnittelua. Tiedostan kyllä, ettei se tule jäämään ainoaksi stressaavaksi kokemukseksi, mutta ehkä opimme jokaisesta samankaltaisesta hieman lisää niin, ettei hääpäivänä tarvitse stressata enää mistään.
Tuntuu, että moni pari ja etenkin morsian tietää tasan tarkkaan, mitä häiltään haluaa jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. Olen monen ystäväni kanssa jutellut häistä. Monikaan heistä ei ole edes kihloissa ja silti heillä on selvä kuva siitä, minkälaisen teeman he haluavat häihin, tai millaisen hääpuvun he haluavat. Samaan aikaan minun pitää käyttää karsimistekniikkaa. Eli minun pitää miettiä, mitä en ainakaan halua kunnes löydän sen sopivan ratkaisun juuri minulle/meille. Onko muille päätöksen teko näin hankalaa, vai olenko ainut, jolle se tuottaa päänvaivaa? Onko muilla ihan selvät sävelet teeman ja muiden hääjuttujen suhteen?